Kun kiusaaminen loppui

Miten kiusaaminen loppu? Mitkä asiat siihen vaikutti? Miltä tuntui kun tajusin että hei mua ei enää kiusata? 

Se alkoi sillon seiskalla ja loppu vasta kun lukio alkoi. Koulun vaihto siis varmasti pääsyynä. Kiusaajat menivät eri kouluun kuin minä ja lukiossa suurin osa ovat jo niin kypsiä että ei siellä ketään kiusata. Jos muita syitä pitää etsiä on ehkä yksi asia se että annoin asioiden pikku hiljaa olla. En kiinnittänyt mitään huomiota kiusaamiseen, yritin peitellä että kaikki on okei ja olin kuin en olisi huomannut. En tiedä vaikuttiko tämä asiaan mitenkään, mutta itse sanoisin että tuo eri kouluihin meneminen on ollut suurimpana syynä.

Mitkä ne fiilikset sitten oli kun lukion ekalla tajusin saavani uusia kavereita ja ihmisiä ympärilleni, jotka eivät kiusanneet minua, eivät jättäneet ulkopuolelle, olivat mulle ystäviä. Ensin ajattelin että ei tää oo totta, tää on vaan jotain esitystä ja pian oon taas yksin. En halunnut luottaa siihen että ei nää ihmiset sua täällä kiusaa, ne on sun ystäviä, luota niihin. En pystynyt ajattelemaan niin, niinkun en vieläkään pysty ja luulen että se johtuu vain tuosta yläaste ajasta. No, kun sitten tajusin että hei mulla on kavereita, oli se kaikki hieman uutta. En mä tiennyt mitä vapaa-ajalla tehtiin, en tiennyt mitä oli tapahtunut niissä ja näissä bileissä, olin ihan pihalla. Pian kuitenkin pääsin mukaan ja nyt en kestäisi ajatusta että menettäisin mun ihanan rakkaat ystävä murut! 

Oli siis aika huojentavaa tajuta että on niitä ystäviä ja että ei ole enää yksin. Se oli mulle kuin lottovoitto. Paljon mieluummin haluan hyvän ja aidon ystävän, kuin lottovoiton. Mitä tekisin sillä rahalla, jos olisin yksin? En mitään. 

Jotkut tekstit (kuten tämä) on kovin pintapuolisia ja vain pieni raapaisu tähän kaikkeen, mutta ei ole kovin helppo miettiä ja muistella niitä aikoja, joten kirjoitan aina vähän ja jatkan sitten kun siltä tuntuu. Vaikka omasta tahdostani aloin kirjottaa tätä blogia, en halua avata väkisin haavoja.