Suhde kiusaajiini nykyään

Kaiken voi antaa anteeksi, mutta kaikkea ei voi unohtaa ja tämä kiusaaminen on minulle yksi tälläinen asia. Olen anatanut asian anteeksi, mutta en ole unohtanut, enkä tule varmaan koskaan unohtamaankaan. Olen tällä hetkellä eri koulussa kuin suurin osa ylä asteen kiusaajista. En vietä heidän kanssaan sen enempää vapaa-aikaa. Joskus nähdään isommassa porukassa, mutta siihen se jää. Ja kadulla kun vastaan tulee niin moikataan.

En halua vihoitella ja olla ilkeä heille, koska se ei auta mitään. Mutta silti en halua viettää heidän kanssaan vapaa-aikaa, en halua että he satuttavat minua uudestaan. Nyt mulla on ihania ystäviä ja kavereita, ja ne riittää mulle. En tarvii mitään mikä on joskus satuttanu mua ja satuttaa edelleen.

Yhden kiusaajan kanssa istun yhdellä kurssilla vierekkäin ja se on mulle ihan okei. Mutta se jää siihen. En mieti koko ajan mielessäni "mieti mitä toi teki sulle, älä oo sen kaveria" Ei, ei mitään tollasia ajatuksia, pikemminkin oon varautunut, en tunne tota ihmistä, en päästä sitä liian lähelle, en haluu että hän satuttaa mua. Tämä varautuneisuus on kaikkien uusien ihmisten kohdalla. Se on peräisin niiltä ylä aste ajoilta. 

Ollaan kuitenkin jo pian täysi-ikäisiä, ja osa onkin jo. Niin en halua käyttäytyä kuin kakara, vaikka vielä sellanen varmaan oonki :D Mutta kuitenkin kohtelen heitä kuin muitakin, vaikka en silti tarkoituksella hakeudu heidän seuraansa, mutta jos esim. suuremmassa porukassa nähdään saatetaan jotain sanoja vaihtaa.

Osa varmaan ajattelee että miksi en kanna kaunaa ja anna heille samalla mitalla takaisin? Mitä hyötyä siitä olisi? Pahimmillaan tekisin samaa mitä he tekivät mulle ja tiedän että se sattuu, miksi siis tekisin sitä muille? En haluu kenenkään kokevan sitä samaa, en edes itse kiusaajien!

Olin jonkin aikaa tosi vihainen heille ja en halunnu kohdella heitä kuin ihmisiä, mutta sen  tajus aika pian että ei tästä oo mitään hyötyy. Satutan vaan niitä ja samalla itteäni. Ei se parempi suhtautuminen sormia napsauttamalla tapahtunu, mutta ajan kanssa asian yli pääsi, ja osas suhtautua kiusaajiin suopeammin.

Vaikka nyt kirjotan näin kirjotan, niin en tarkoita että jos sinua kiusataan, että sun pitäisi hyväksyä se, vaan tarkotan sitä että kostaminen ei auta mitään. Se on ihan turhaa ja voi lisätä jopa kiusaamista.