Kaikki alkoi ylä asteella, seiska luokalla. Ei ollut enää ystäviä tai kavvereita. Ei ketään kelle puhua, ei ketään kenen kanssa viettää vapaa-aikaa, ei ketään kenen kanssa olla koulussa. Olin yksin ja mua kiusattiin.
Mua ei otettu mihinkään mukaan, aina oli joku tekosyy. Mulle ei pahemmin puhuttu ja mut jätettiin yksin, olin aina se ylimääränen. Mua ei otettu välitunnilla ees mukaan, olin aina yksin. Mulle oltiin ilkeitä, kohdeltiin kuin ilmaa. Yhtenä esimerkkinä oli kökösän tunnit; meijät oli jaettu neljön hengen ryhmiin ja niissä tehtiin sitten aina ruokaa, sitten kun oli joku pareittain tehtävä ruoka, mun pöytäläiset keskusteli ääneen kuka joutuu oleman mun parina. Samalla köksän tunnilla mulle saatettiin sanoa; meillä ei oo sulle asiaa tai mulla on asiaa vaan noille (muille ryhmäläisilleni).
Vietin lähes kaiken mun vapaa-ajan kotona, yksin. Joskus kävin kaupungilla tai syömässä, tosin yksin tai joskus mun siskon kanssa. En oo kokenu sillon ylä asteella niitä kotibileitä, tyttöjen iltoja, elokuva maratooneja tai mitään muutakaan, Esimerkiksi ekat kotibileet, joissa oli tapahtui yhden kaverini 18-vuotis synttäreillä, lukion toisella.
Tän kaiken lisäksi mun vanhemmat eros, kun olin ysiluokalla, sillon mun elämältä putos pohja ihan täysin, Itkin itseni uneen ja mietein vaan että nyt oon kotonakin yksin. Pelkäsin niin paljon että nyt se muuttuu siihen että olen kotonakin yksin. Olin niin hajalla, eikä mulla ollut ketään kelle kertoa.
Toi kaikki on onneks nyt historiaa, mutta kyllä kaikesta jää jäljet ja niin myös noista vuosista. Nyt toi kaikki on ollut historiaa puol toista vuotta, kaksi ja puol vuotta toi kesti ja se on toivottavasti nyt lopullisesti ohi. En toivo kenellekkään samaa, mitä itse jouduin kokemaan.
Okei, eli tossa vähän jotain taustaa. Tosi vaikee kirjottaa lyhyesti kun voisin kirjottaa kauheen romaanin koko jutusta, mutta aattelin että nyt kun teillä on taustaa vähän selvillä, niin keskityn aina johonkin yhteen aiheeseen, vaikka että seuraavalla kerralla kerron mikä on mun suhde on nyt kiusaajiin tai että mitä jälkiä toi on muhun jättänyt.
Ja hei saa ehdotella jos haluutte tietää jotain, niin voin niistä sitten kirjotella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistanne. Arvostan jokaista. Kaikki kommentit luen ja kaikkiin vastaan ja kaikki myös julkaisena, vain täysin epäasialliset jäävät julkaisematta.